Hedelmällisen puolikuun eteläpuolella levittäytyy niemimaa, joka on saanut nimensä sen asuttaneiden arabien mukaan. Arabia oli profeetta Muhammedin uran näyttämönä sellaisena kuin siitä kerrotaan muslimilähteissä, ja siksi se vaatii erityistä huomiota niiltä, jotka ovat kiinnostuneita Lähi-idän historian myöhemmästä kehkeytymisestä. Alusta alkaen meidän on kuitenkin pidettävä mielessä kaksi varoitusta. Ensinnäkin Arabian, sen kansan ja kulttuurin sekä islamin välinen yhteys on ongelmallinen. Uskonnollinen perinne, jonka me nyt nimitämme ”islamiksi”, on saattanut alkaa arabialaisesta kontekstista, ja tämä konteksti on varmasti pysynyt keskeisenä uskonnon myöhemmälle kehitykselle monista eri syistä – esimerkiksi siksi, että Koraani on kirjoitettu arabian kielellä, joka on niemimaan asukkaiden kieli, tai siksi, että muslimit ovat myöhemmin kiinnittäneet huomiota profeetan ja hänen kumppaneidensa käyttäytymiseen määritellessään, mikä on ”oikeaa” islamilaista elämää. Mutta onko hyödyllistä ajatella islamia pääasiassa Arabian tuotteena, kuten islamilainen perinne tekee? Islamilaisen maailman demografinen ja kulttuurinen painopiste siirtyi nopeasti Arabian niemimaan ulkopuolelle. Vaikka Arabian sulatusuuni olisikin tärkeä, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Missä määrin esimerkiksi Arabia oli kuudennella ja seitsemännellä vuosisadalla integroitunut muun Lähi-idän laajempiin kulttuurisiin ja uskonnollisiin kuvioihin? Arabia saattaa olla islamin alkulähde, mutta muiden alueiden, erityisesti Lähi-idän väkirikkaampien alueiden Egyptistä Iraniin, kulttuurit ja perinteet näyttelivät kiistatta ratkaisevampaa roolia islamilaisen identiteetin myöhemmässä rajaamisessa.