Sen jälkeen, kun kalifornialaisen lukion oppilaita käskettiin hiljattain ”kääntämään” mustien englannin kielen fraaseja tavalliseksi englanniksi, eräs koululautakunnan kuulemistilaisuudessa ollut yhteisön jäsen sanoi: ”Viimeinen asia, mitä he – lapsemme – tarvitsevat, on se, että heidän on pakko osallistua oppitunneille ja joutua oppilaiden pilkattavaksi ja kiusattavaksi, koska oppituntisuunnitelmaa käytettiin afroamerikkalaisen kansankielisen englannin korostamiseen.”

Vähemmän kuin muutamat englannin murteet ovat keränneet niin paljon negatiivista huomiota. Luokkahuoneesta oikeussaliin, afroamerikkalaisen kansankielisen englannin asemasta keskustellaan kiivaasti. Tämä johtuu siitä, että ihmiset yhdistävät siihen kielellisiä piirteitä, jotka nyt tuomitaan kieliopillisesti virheellisiksi, kuten ”kaksoisnegatiivit” tai verbit, jotka eivät ole samaa mieltä subjektinsa kanssa. Esimerkiksi:

Sinä voisit yhtä hyvin olla kertomatta heille, koska et saa siitä mitään kiitosta. Yhtä hyvin voisit olla kertomatta heille siitä mitään, vaan jättää sen vain Herran käsiin.

’Cause I knows it and I sees it now.

Opettajat ja kielimiehet liittävät nämä piirteet ”huonoon” englantiin. Jotkut kielitieteilijät väittävät, että ne eivät ole englantia, vaan pikemminkin perintöä englanninkielisestä kreolista, joka oli aikoinaan laajalti levinnyt Britannian Pohjois-Amerikassa.

Puhutun kielen rakenteeseen erikoistuneena sosiolingvistinä ryhmäni Ottawan yliopiston sosiolingvistiikan laboratoriossa on pohtinut tätä kysymystä jo vuosia.

Tutkimuksemme osoittaa, että monet näistä stereotyyppisistä epätyypillisistä piirteistä ovat suoria seurauksia englannin kielen vanhemmasta vaiheesta – siitä, että englannin kieli oli peräisin Yhdysvaltoja kolonisoineilta briteiltä.

Tapping into early Black English

Ymmärtääksemme, miten afroamerikkalaisesta kansankielisestä englannista tuli sellaista kuin se on nyt, on tiedettävä, millaista se oli ennen sitä. Historialliset todisteet varhaisemmasta vaiheesta ovat kuitenkin vähissä: äänitystekniikka on liian tuore, ja kirjalliset esitykset ovat sekä niukkoja että epäluotettavia. Päästäksemme käsiksi varhaiseen mustaan englannin kieleen meidän oli ensin rekonstruoitava se afroamerikkalaisen diasporan puheesta.

1800-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella tuhannet aiemmin orjuutetut afroamerikkalaiset asettuivat pieniin erillisalueisiin Afrikassa, Karibialla, Etelä-Amerikassa ja Kanadassa, missä heidän jälkeläisensä yhä asuvat. Maantieteellisesti ja sosiaalisesti eristyksissä olevien kielellisten enklaavien keskeinen piirre on, että ne säilyttävät vanhoja piirteitä.

Kolme tällaista yhteisöä, joita ei ole koskaan aiemmin tutkittu tässä yhteydessä, auttoivat meitä valaisemaan afroamerikkalaisen kansankielisen englannin historiaa: Samaná, pieni niemimaa Dominikaanisen tasavallan koillisosassa, sekä North Preston ja Guysborough Nova Scotiassa. Paikallisten asukkaiden ansiosta pystyimme paikallistamaan ja tallentamaan näiden yhteisöjen vanhimmat jäsenet.

Samaná, Dominikaaninen tasavalta

Ote Samaná English Corpus -korpuksesta, puhuja 003. (Tekijän toimittama)

North Preston, Nova Scotia

Ote afrikkalaisesta Nova Scotian englanninkielisestä korpuksesta, puhuja 030. (Author provided)

Guysborough, Nova Scotia

Ote afrikkalaisesta Nova Scotian englanninkielisestä korpuksesta, puhuja 066.

Vertailimme nauhoituksiamme muihin, lähes sata vuotta aiemmin tehtyihin nauhoituksiin, jotka oli tehty iäkkäillä afroamerikkalaisilla, jotka olivat syntyneet orjuudessa Amerikan eteläosissa. Näiden ”ex-slave-tallenteiden” avulla pystyimme validoimaan diaspora-aineiston varhaisemmaksi vaiheeksi.

Ex-Slave Recordings

Ote Ex-Slave Recordings -teoksesta, puhuja 013. (Author provided)

Työryhmäni ja minä analysoimme huolellisesti näitä aineistoja havaitakseen tilastollisesti merkitseviä puhemalleja ja vertasimme niitä englannin eri murteisiin. Kokosimme myös lähes 100 englannin kielioppia, jotka ovat peräisin aina vuodesta 1577 lähtien. Tällaisten vertailujen avulla kielitieteilijät voivat rekonstruoida kielten esi-isät; evoluutiobiologien tavoin etsimme yhteisiä säilyneisyyksiä – piirteitä, jotka ovat säilyneet samoina, vaikka muualla on tapahtunut muutoksia.

Tällöin kävi ilmi, että monilla piirteillä, jotka stereotyyppisesti liitetään nykyiseen afroamerikkalaiseen kansankieliseen englannin kieleen, on vankka ennakkotapaus englannin kielen historiassa.

”Pohjoisen subjektin sääntö”

Harkitse preesensiaikaa. Tavallisessa englannissa vain yksikön kolmannessa persoonassa olevat verbit taivutetaan -s:llä, kuten sanassa ”hän/se/se ymmärtää”. Afroamerikkalaisessa kansankielisessä englannissa sen sijaan verbi jää joskus kolmannessa persoonassa paljaaksi (esim. ”Hän ymmärtää, mitä sanon”), mutta se voi myös olla -s:llä varustettuna muissa persoonissa, kuten: ”He yrittävät aina olla tottelevaisia.”

Tutkimuksemme vanhoista kieliopeista opetti meille, että englannin kielen standardivaatimus, jonka mukaan subjektin ja verbin on oltava yhtäpitäviä yksikön kolmannessa persoonassa, on itse asiassa suhteellisen tuore. Jo vuonna 1788 kielioppinut James Beattie totesi, että yksikön verbiä seurasi joskus monikossa oleva substantiivi – aivan kuten afroamerikkalaisessa kansankielisessä englannissa nykyäänkin.

Yllätykseksemme kvantitatiivinen analyysi tavasta, jolla puhujat käyttivät preesensia varhaisten mustien englannin kielen tietokannassamme, osoitti, että he noudattavat kielioppinut James Murrayn vuonna 1873 kuvaamaa kaavaa:

Tämän ”pohjoisen subjektin sääntönä” tunnetun mallin mukaan verbi jätetään paljaaksi, kun subjektina on viereinen pronomini (”He tulevat ja vievät heidät”), ja taivutetaan -s:llä muussa tapauksessa (”Linnut tulevat ja nokittavat heitä”).”

Ongelma menneen ajan huomiotta jättämisessä

Niin yksityiskohtaista kielellistä mallia kuin pohjoisen subjektin sääntö ei ole voinut innovoida näiden kaukana sijaitsevien yhteisöjen jäsenet itsenäisesti. Pikemminkin vertailumme vahvistivat, että se oli periytynyt yhteisestä lähteestä: englannin kielestä, jonka orjuutetut henkilöt oppivat ensimmäisenä Yhdysvaltain siirtokunnissa.

Samaisen mallin kuulee itse asiassa muissakin englannin kielissä, joissa ei tunneta afroamerikkalaista panosta tai sidoksia, kuten tässä esimerkissä Devonista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta:

You go off for the day, and gives ’em fish and chips on the way home.

Tämä ei suinkaan ole yksittäinen esimerkki. Kun toistimme tämän harjoituksen, löysimme historiallisen ennakkotapauksen monille muille kielellisille piirteille, joita nykyään pidetään kieliopillisesti virheellisinä.

Keskittyminen nykyisiin eroihin afroamerikkalaisen kansankielisen englannin ja vakioenglannin välillä johtaa meidät puutarhapolulle, josta voimme tehdä johtopäätöksen, että kyseessä on ”huono” englanti. Mutta kun otamme huomioon historian ja tieteen, opimme, että se säilytti rakenteita, jotka standardienglanti on nykyään hävittänyt. Tuloksemme osoittavat, että monet afroamerikkalaisen kansankielisen englannin keskeiset piirteet eivät ole innovatiivisia, vaan ne ovat englannin vanhemman vaiheen perintöä. Afroamerikkalainen vernakulaarinen englanti olisi oikeutetusti legitimoitava konservatiivisena eikä virheellisenä englannin lajityyppinä, jonka keskeinen kieliopillinen ero on sen vastarinta valtavirran muutokselle.

Kuuntele pohjoisen subjektin sääntöä toiminnassa

He puhuvat samaa englantia. Englantilaiset puhuvat kielioppia.

Sentähän he juhlivat sitä päivää. Värilliset ihmiset juhlivat tuota päivää.

Oh, minä elän elämääni. Minä ja Emma ja Bridgie-täti kaikki – me kaikki elämme elämäämme.

He know the first snowfall, he know the first guys that shoots the deer and everything.

Excerpt from the African Nova Scotian English Corpus, speaker 062. (Author provided)

Kaikki esimerkit on toistettu sanatarkasti, luvalla, alkuperäisistä äänitallenteista, jotka sijaitsevat Ottawan yliopiston sosiolingvistiikan laboratoriossa.